Mieleen jääneitä ihmisiä

Jouko, Jokkeri Elevaara,
kasvattaja ja veijari

 

Jouko Elevaara, sodassa fyysisesti ja henkisesti vammautuneen isän ja köyhän äidin ainoa poika oli vilkas, täynnä energiaa. Raskaan työn uuvuttama äiti ei jaksanut aina opastaa poikaansa ja isä eli omissa sotatraumoissaan.  Merikarvialla poika teki kepposia yhdessä ja erikseen kavereidensa kanssa, joskus myös aikuisten yllyttämänä saadakseen hyväksyntää. Usein hän kiivasluontoisena halusi kostaa joiltakin aikuisilta saamaansa epäoikeudenmukaisen kohtelun tai kärsimänsä vääryyden.

Elevaaran pojalla oli kylällä pahan pojan maine, josta hän sai maksaa paljon.  Oppikouluunkin hän pääsi maineensa vuoksi aluksi vain ”koeoppilaaksi”, vaikka oli kärkisijoilla koko maan oppikoulujen hiihto-ja matematiikkakilpailuissa. Onneksi hänellä oli kuitenkin muutamia metsuriystäviä, joihin hän pystyi tiukan paikan tullen turvautumaan ja saamaan elämää kokeneilta neuvoja.

Kaiken tämän ja paljon muuta elämänvaiheistaan on Jouko, Jokkeri Elevaara kertonut värikkäissä pakinoissaan eri lehdissä. Jossakin vaiheessa nuori mies havahtui ja otti tehtäväkseen hyvittää nuoruuden virheitä ja auttaa nuoria oikealle tielle. Keinona oli urheilu ja valmentaminen. Olihan hän suorittanut liikunnanohjaajan tutkinnon Pajulahdessa.

Posion ihme

1960-luvun lopussa Jouko Elevaara valittiin Posion Pyrinnön toiminnanjohtajaksi. Kunnassa ei ollut edes kunnon urheilukenttää. Eikä piikkareitakaan. Pian alkoi tapahtua. Jouko Elevaara keräsi ympärilleen yleisurheilusta ja juoksusta kiinnostuneita nuoria. Laati lappilaisille nuorille lukuisia harjoitusohjelmia, seurasi, rohkaisi ja kannusti. Vaatimuksena mukaan pääsyyn oli vain tinkimätön asenne ja työmoraali harjoiteluun. Rahaa toiminnalle kerättiin rakentamalla tanssilava, pitämällä juhannusjuhlia ja juhannuskisoja. Suomen urheilupiireissä ja muuallakin puhuttiin Posion ihmeestä ja Jokkerin valmennettavista, joita oli yli 100 nuorta. Nimi Jokkeri on sieltä peräisin.

Posiolta Jokkeri siirtyi Saarijärven Ponnistuksen toiminnanjohtaja v. 1973. Muutamat lappilaiset valmennettavat seurasivat häntä Saarijärvelle.

Ei pelkkää valmentamista
vaan ihmisenä kasvaminen

Monta urheilijaa nousi Jokkerin ryhmästä kansalliselle tasolle, Kaarlo Maaninka olympiatasolle. Mutta kuitenkin tärkeimpänä saavutuksenaan valmentajana Jokkeri pitää sitä, että nuoret oppivat oikean asenteen työntekoon. Jo Pajulahteen pyrkiessään Jokkeri kirjoitti valintakoeaineessa: ”Haluan valmentajaksi, en pelkästään urheiluun vaan elämänvalmentajaksi. Olen hukannut monta vuotta elämästäni ja haluan hyvittää pahat tekoni innostamalla nuoria tasapainoiseen urheilun ja työn täyteiseen elämään.” Jokkerin yhtenä mottona onkin: ”Ihminen ei voi vaikuttaa elämänsä lähtöpaikkaan, mutta matkaan hän voi vaikuttaa.”

Jokkeri on hyvittänyt ja maksanut nuoruuden tekonsa moninkertaisesti. Sadat ovat edelleen kiitollisia Jokkerille siitä, miten hän urheilun avulla auttoi nuoria valmennettaviaan uskomaan itseensä ja pyrkimään eteenpäin, oli se sitten urheilu tai muu asia elämässä.

Jokkeri kohta 75 v -
edelleen kovassa iskussa

Ihailu, kunnioitus ja hämmästys ovat mielessäni päällimmäisenä, kun kuulen monen vuoden tauon jälkeen Jokkeri Elevaaran vuolassanaisen puhetta puhelimessa. Mies täyttää ensi vuoden huhtikuussa 75 vuotta, mutta on jo nyt sopinut orkestereiden kanssa esiintymiset Kauhajoen Aronkeitaaseen vuodelle 2019. Arokeitaan hotelli, ravintola ja tanssipaikka on ollut Elevaaran omistuksessa kohta 10 vuotta. Kaiken kaikkiaan hän on 50 vuoden aikana järjestänyt noin 8000 tanssitilaisuutta.

Ja muutenkin on miehellä vauhti päällä. Edelleen pari kertaa kuukaudessa ilmestyy Jokkerin värikkään elämän muistelmapätkä ”isolla siveltimellä” ja tunteella ilmaisjakelulehti Ykkösissä.

Miehen tekemisluettelo on häkellyttävä. Asepalvelu Säkylässä, alumiinitehtaalle töihin Ruotsiin, hiilikaivoksille Huippuvuorille, takaisin Suomeen, liikunnanohjaajan tutkinto Pajulahdessa. Jokin pohjoisten selkosten lumo veti siten miehen Lappiin nostamaan Posion Pyrinnön yhdeksi maan johtavista yleisurheiluseuroista. Posiolta Saarijärven Ponnistuksen toiminnanjohtajaksi 1973, Lahden Kiekko-Reippaan toiminnanjohtajaksi, Vaasa-lehden urheilutoimittajaksi 1978, sitten pariksi vuodeksi Uusi Lahti –kaupunkilehden päätoimittajaksi.

Merikarvian myynnissä olleen vanhainkodin ostaminen ja Merikievariksi nimetyn paikan nostaminen 1990-luvun suosituimmaksi tanssipaikaksi Suomessa. Luopui Merikievarista 2012 ja siirtyi käynnistämään uudelleen jo aikaisemmin hankkimansa Aronkeitaan hotellia, ravintolaa ja tanssipaikkaa Kauhajoella.

Jokkeri, Uuden Lahden päätoimittaja
ilahdutti ja vihastutti

Jokkerin ja minun tieni kohtasivat 1980-luvulla. Olimme serkkuni Tero J. Kauppisen ym. kanssa perustaneet kaupunkilehden Uusi Lahti (1981). Jokkeri toimi Vaasa lehden urheilutoimittajana, mutta sukset menivät ristiin päätoimittaja Jaakko Korjuksen kanssa ja Jokkeri sai lähteä. Päätoimittajan vakanssi Uudessa Lahdessa oli auki ja saimme räväkän kirjoittajan tulemaan takaisin päätoimittajaksi Lahteen.

Jokkeri kirjoitti Uuteen Lahteen pakinoita, joista puolet lukijoista rakasti ja puolet inhosi. Mieleen on jäänyt erityisesti pakina ”Lahjuksista paras”. Siinä kuvitteellinen kaupungin talouspäällikkö, nahjus mieheksi vaikkakin tarkka numeroissa, meni Helsinkiin neuvottelemaan isoista kaupoista. Myyjät olivat keksineet juonen. He sopivat, että ravintolassa kaunis nainen vilkuilisi aina välillä heidän pöytäänsä päin – olisi erityisesti kiinnostunut talouspäälliköstä.  Hyvän ruuan ja juomien ohessa myyjien edustajat pukkasivat vähän väliä talouspäällikön kylkeen: ”Katso nyt, se on sinusta kiinnostunut. Mene nyt hakemaan sitä tanssimaan.” Monen maanittelun jälkeen talouspäällikkö rohkaisi mielensä ja haki naisen tanssiin. Eikä heitä enää sinä iltana paljon pöydässä nähty.

Seuraavana aamuna aamiaispöytään tuli itsevarmempi ja tyytyväinen mies.  Liikeneuvottelut sujuivat nopeasti ja sopimus syntyi. Miehisyyteen vetoaminen oli siis pakinan mukaan lahjuksista paras.  Lahden kaupungin tiedustelupäällikkö veti pakinasta herneen nenäänsä ja kirjoitti tiukan vastineen. Pakina on kuin pornolehdestä, totesi tiedotuspäällikkö. Jokkeri vastasi: ” Vai niin. En tiedä, kun en ole lukenut pornolehtiä.” Tyypillistä Jokkeria. Ja edelleen miehessä on myös veijaria, menestyneen yrittäjän ja businessnenän ohella.

Milloin värikkäät kokemukset kirjaksi?

Jo 1980-luvulla kävin Gummeruksen toimitusjohtaja Pekka Salojärven luona parin Jokkerin pakinan kanssa. Ja ehdotin, että kirjaksi nämä olisi saatava. Joko esitin ideani huonosti tai sitten saattoi olla, ettei Gummeruksen menestyskirjailijan Kalle Päätalon rinnalle haluttu juuri silloin toista. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin toivoisin Jokkerin tarinoita edelleen yksien kirjankansien väliin – kuvien kanssa.
Risto Kauppinen

Käyttäjän Risto Kauppinen kuva

Risto Kauppinen

Kirjoittaja on YTM, tietokirjailija Risto Kauppinen, suurten ikäluokkien kasvatti. Syntyi Ylä-Savossa, opiskeli Tampereen yliopistossa, toimittajana Kotkassa, yritysjärjestön tiedottajana Lahdessa, yritysvalmentajana pääkaupunkiseudulla viimeksi Wilson Learning –valmennusohjelmien parissa.

Lisää uusi kommentti

(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
(If you're a human, don't change the following field)
CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
3 + 11 =